Mitä ajatuksia herätti entisessä vaasalaisessa kotiseuturetki Vaasaan?

Mielenkiintoni heräsi heti, kun näin Ähtärin Kansalliset Seniorit ry:n nettisivujen tapahtumakalenterissa tuon retken kohteen. Olen viettänyt kolmasossan elämästäni Vaasassa, mutta nyt jo kahdeksantoista vuotta maailman tuulien vietävänä, joten totesin, onpas kiintoisaa sukeltaa muistoihin ja katsella muutoksia ikäänkuin ulkopuolisen silmin ja liikuttuneena todeta eläneensä onnellisia vuosia sielläkin.

Kohti Stundarsia

Elokuun ensimmäisenä päivänä 2018 tuttu Pekkalan liikenteen bussi lähti Ähtäristä aamulla varhain 44 seniorin joukolla ajelemaan Seinäjoen kautta kohti Vaasaa. Lentokentän kohdalta käänsimmme moottoritieltä kohti Sulvaa ja Stundarsia.
Ulkoilmamuseoalue on muodostunut kymmenien vuosien aikana laajaksi 60 kohdetta käsittäväksi ”kyläksi” esittelemään kylän toimintoja 1900-luvun alussa (1917 saakka). Sulvalainen Gunnar Rosenholm perusti vuonna 1938 museoyhdistyksen, joka rupesi siirtämään rakennuksia muilta paikkakunnilta Stundarsiin

Tutustuminen museoihin

Saimme oppaiksi kaksi innokasta nuorta naista kirjailija Jarl Hemmerin kotitalon pihamaalta maalaiskylän pihapiiriin.

Kyläkoulussa

Tuttu lehmänkellon kilkatus kutsui oppilaat parijonoon (tytöt ja pojat eri jonoihin). Ovessa piti pisimpien kumartua ja kynnykseen olin kompastua! Vaihdettiin hyvät huomenet. Opettaja tiukkailmeisenä tarkasti kaikkien kynnet. Nurkkaan joutui, jos ne eivät olleet puhtaat! (Odotin jopa korvatarkastuksia, mutta opettaja unohti sen.) Ritva Kolu kunnostautui vanhalla fraktuuralla kirjoitetun Isä meidän -rukouksen lukemisessa. Meidän ikäisemme sen vielä hallitsevat.
Oli myös laskentoa helmitaulun äärellä. Katselin peräseinälle, missä lempeä Zachris Topelius katseli meitä ”kaikkitietäviä”! Hänhän oli kotoisin Uudestakaarlepyystä ja tuli jossakin vaiheessa valituksi Vanhan Vaasan triviaalikoulun opettajaksi, mutta ei koskaan sinne mennytkään, vaan muutti Helsinkiin historian professoriksi ja myöhemmin yliopiston rehtoriksi.

Suljettu pihapiiri (susipiha)

Sieltä löytyi luhtiaitta, navetta, talli, vinttikaivo, savusauna, tuulimylly, jopa keramiikkapaja, erilaisten seppien pajoja jne. Kesäisin joinakin päivinä paikalle tulee pyykkäreitä paljuineen ja suopasaippuoineen, seppiä takomaan työkaluja ym., käsityöläisiä esim. suutareita esittelemään 1900-luvun tapoja tehdä hommia.

Maalaispuori

Maalaispuoti oli mielenkiintoinen. Sieltä voi ostaa kaikenlaista tarvittavaa piipputupakasta, toppasokerista, kankaista, kahvikorvikkeesta, näkkileivästä aina nahkasaappaisiin, paperinarukenkiin ja sirppeihin saakka. Usein puorin yhteydessä oli postitoimisto, missä oli kirjevaakoja, leimasimia ym. Tässä yhteydessä muistelin äitiäni, joka 20-vuotiaana tyttönä pestattiin Jalasjärven Hirvijärvelle postinhoitajaksi ja myös osuuskaupan puotifriiduksi. Olosuhteet lienevät samanlaiset, mutta uskallusta vaadittiin myös myöhemmin ostokuponkien aikana.

Maalaistupa

Maalaistupa oli salaperäisen mielenkiintoinen. Melkein kuulin hiipivät kissan askeleet, kun ovessa oli pieni aukko = kissanluukku. Ajatus siirtyi iltapuhteisiin: naiset kehräsivät, kutoivat kangasspuilla, takassa laitettiin ruokaa padassa ja nokipannukahvit siinä onnistui, leivinuunissa paistettiin leipiä ja lihaa. Leipiä kuivui katonrajassa orressa. Koska kirnu nökötti ovenpielessä, voita myös kirnuttiin siellä. Miesväki nikkaroi, veisteli tarvekalujen varsia ym. Valoa saatiin päreistä, mutta hämärissä romantiikka kukki komeiden ”korkoossänkyjen” verhojen poimuissa! Tuloksia voi sitten keinutella katosta riippuvassa kätkyessä. Elävästi muistin, kunka lapsuuskodissani asui siirtolaisia, joilla oli samanlainen riippukätkyt kattopalkissa. Mielipuuhaani oli antaa vauhtia vauvalle.
Paljon olisi ollut tutkittavaa kahdessa tunnissa. Tyydyin vain muistelemaan haikeana niitä sunnuntaiaamuja 20 vuoden takaa, kun Vaasan Marssi -kävelyn valvojana asetuin istumaan kyseiseltä pihamaalta Söderfjärdeniin johtavan polun päähän tuolille. Pääskyset kerääntyivät luokseni puhelinlangalle visertämään syysjäähyväisiä. Minä lauloin niille: ”Nyt näkemiin …” ja lähdin ruispellon reunaa kävelemään pumppuasemalle päin.

Viikinkipeijaiset

Sulvallan vanhassa kestikievarissa jo pitkään on toiminut Tapani ”Tappi” Hovi apujoukkoineen ja tarjoillut omaperäisen tavan syödä viikinkien tapaan sormin, ilman ”aseita” kaapu päällä ja sarvikypärä päässä lankulta tarjottua lihaa, joka ensin riivitään morapuukolla. Liha oli kuulemma mureaa, hyvää ja täyttävää ja rasvaista! Sormet pyyhittiin kaapuun ja snapsilaulut laulettiin sarvikypärä päässä. Siinä vaiheessa odotin jännityksellä kuka naisista nostetaan pöydälle laulun kohotessa, kuten minulle kävi lahden toisella puolella Uumajan promootiojuhlasssa! Yllätyksekseni sain sentään haarukan ja veitsen ja lautasellisen hyvää, herkullista zucchinia ynnä muita lisukkeita, varmasti täyttävää. Tapani Hovihan on saanut mm. vuoden kokin tittelin ynnä muita kunniakirjoja, joten emme olleet aivan huonossa seurassa. Muusta viihteestä on varmasti jokaisella omat mielipiteensä, mutta todella elämyksiä tarjoava paikka.

Vaasaan

Bussilla jatkettiin Sulvan kylätietä pitkin. Panimme varmasti merkille ruotsalaistyyliset pihamiljööt. Ihailen ja halajan heidän taitoaan nikkaroida puuportteja, räystäsleikkauksia, ikkunapieliä, terassikaiteita jne. Olen joskus plagioinut eräänkin portin mallin, jonka piirsin ja teetin saluunaovet Ähtärin ammattikoululla mökkini terassille.
Vaasan komean kaupungintalon edustalla saimme oppaaksi Visit Vaasasta Virpi Niemisen. Myöhemmin puheessa paljastui, että hän onkin kolleegani ja kurssimmme isännän pikkusisko. Vaasassa on kaunista arkkitehtuuria ja kaupungin perustaja oli Kustaa Vaasan poika Kaarle IX 1600-luvulla.

Raippaluoto/Replot

Ajeltiin Raippaluotoon Suomen pisimmän sillan (1045 m) yli. Kuriositeettina muistan, että vuonna 1997, mikä oli myös Vaasan Marssi -kävelyn ensimmäinen virallinen alkuvuosi, sain komennuksen Gerbyn ”vuorelle” esittelemään tätä uutta siltaa kaukoputken kautta … ikäni mä muistan sen … ikäni mä muistan sen …

Raippaluodon kirkko/Kustaa Adolfin kirkko vuodelta 1781

Kirkon saarnatuoli ja alttari on siirretty muualta vuonna 1840. Se on suosittu vihkikirkko. Epäilin todella kuntoani, kun lattia alkoi kallistaa jalan alla, mutta selitys löytyi kirkon alla olevasta maaperästä, mikä muistuttaa mannkohoamisesta, jopa sakastin ovikin ”kummitteli”. Muistan, kun 1980-luvulla yliopiston rehtori, maantieteilijä Mauri Palomäki sanoi minulle ”maa kohoaa niin paljon, että on mahdollista, että elinaikanasi kävelet Merenkurkun yli Uumajaan, eihän tähän mitään siltaa tarvita”. Todellisuudessa saariston pinta-ala kasvaa 100 ha vuodessa = 80 Vaasan kaupungin torin kokoista alaa, vaikka maankohoaminen on 8,5 mm vuodessa. Sitä odotellessa palauumatkalle ja sillan kupeessa olevaan Bernyyn. Siinäpä voitiin ihailla saaristoa, siltaa ja merta sekä nauttia pullakahvit.

Strömsössä

Olin todella jännittynyt näkemään seuraavan kohteen, koska en ollut tiennytkään 25 vuoteen ko. paikasta. Olin kyllä mennyt lähellä olevan Västervikin satamasta tuttavien mökillle veneellä, mutta vasta TV-ohjelman myötä kyseinen Strömsön alue tuli kansan tietoisuuteen, joten osuvaa olikin sanat seinässä: ”Verkligheten är inte allt här i världen”. Salaisuudet TV-ohjelman teossa paljastuivat. Miten vähillä väläyksillä meille tuodaan tuo kaikki TV-ruutuun. Ulkona ihmettelimme kaikenlaista ”kierrätyskamaa” ja kekseliäisyyttä ja säntillistä varastointia. Opas Virpi paljastikin ohjelman pikkutarkan suunnittelun. Kaikki on valmiiksi kirjoitettu, harjoiteltu ja toteutettu … nautittavaa minimalismia. Lupasinkin itselleni tutustua tarkemmin Strömsö-ohjelmaan.

Paluumatka

Paluumatka Vaasan keskustaan olikin jo ajatusten ja engrammien eli muistijälkien lokerointia. Uneliaan tunnelman vallitessa ajeltiin takaisin Ähtäriin. Toivottavast mukana olleet nautitte vähintäänkin yhtä paljon kuin minä. En kyllä koskaan ole ihmetellyt, miksi turistit suuntaavat Merenkurkun alueelle, mutta paljon Vanhan Vaasan historiaa jäi vielä meiltä näkemättä. Totesin itselleni: ”Pitää matkustaa kauas nähdäkseen lähelle.” Voin sanoa varmaan monenkin puolesta: ”Todella osui ja upposi.” Kiitos kun kävitte. Välkomna åter.” Kiitos seurasta.

RaijaElena Tolonen
Sivun alkuun