Kroatia villiinnytti piiritanssiin

Erilaiset akvititeetit ja vuoristoillallinen saattelivat seniorit lomatunnelmiin

Ähtärin kansalliset seniorit tekivät syyskuun lopulla matkan Kroatiaan. Lensimme ensin Splitin kaupunkiin ja sieltä jatkoimme bussilla upeata merenrantatietä lomakohteeseemme Makarskan Rivieeralle. Perillä katselimme hämmästyneinä ympärillemme: hotellin takana kohosivat synkeänmustat laavavuoret pilvien yläpuolelle, edessä velloi tuulessa tumma Adrian-meri. Tällainenko kesä löytyi! Mutta seuraavana aamuna Kroatia näytti meille hymyilevät kasvonsa: aurinko valaisi vuoret leppoisan harmaiksi, meri välkehti turkoosina ja hopeisena, kutsuvana! Maittavan ja runsaan aamiaisen jälkeen jokainen lähti innokkaana toteuttamaan lomaunelmiaan. Aktiiveille löytyi uintia ja aamujumppaa, polkupyörä-, vene- ja kalastusretkiä. Jotkut uskalsivat kokeilla riippuliitoa, jotkut aasilla ratsastusta. Toiset halusivat vain levätä ja ottaa uima-altaalla kaiken irti auringosta. Itse käytin viileät aamut kävelyretkiin, ja niiden kohteina olivat ihanat myymäläkojut loppusesongin alennusmyynteineen. Ja tietysti pidin aina välillä cappuzzino-tauon vain kesää ja lomailmaa hengittäen. Vanhana opettajana iloitsin turisteja palvelevien nuorten sujuvasta englannin kielestä sekä mutkattoman ystävällisestä käytöksestä. Mielellään he kertoivat elämästään ja maastaan, kun kyselin. Kojuista löysin pellavamekkoja ja laventelituotteita. Ostoslistallani olivat myös kravatti ja kuulakärkikynä, molemmat kun ovat kroatialaisia keksintöjä. Maalaistorilta löysin paikallisherkkuja tuliaisiksi Suomeen: ilmakuivattua kinkkua, paprikasäilykkeitä, vuohenjuustoja ja rakia.

Vinojen puiden salaisuus

Saimme retkioppaaksemme Torniosta kotoisin olevan Heidin. Huomasimme heti, että tämä nuori nainen oli erityisen hyvin, jopa ylpeydellä ja rakkaudella perehtynyt Kroatiaan ja sen historiaan. Syykin siihen löytyi: tästä maasta oli löytynyt eräs erityinen ”veikkonen”, kuten oppaamme asian ilmaisi. Heidi kertoi meille, miksi rannan puut kasvavat vinoon merelle kallistuen: varsinkin talvella vuorilta puhaltaa öisin puuskainen valumatuuli bura. Päinvastainen tuuli on taas maestral, joka saapuu iltapäivisin mereltä maalle. Jälkimmäisen takia vanhat Dalmatian kaupungit on suunniteltu niin, että iltapäivätuuli pääsi esteettä liikumaan kaduille ja tuomaan viilennystä helteeseen. Matkalla Dubrovnikiin pysähdyimme katsomaan viljelysmaita, joita halkoivat kanavat. Näimme pikku veneitä, nimeltään trupica, joilla erityisesti naiset liikkuvat vaikeakulkuisille pelloille. Maataloudesta saa elantonsa n. viidesosa väestöstä; pääasiassa kasvatetaan viljaa, tupakkaa, hedelmiä ja lampaita.

Suomen kokoinen maa

Kroatia, Republika Hrvatska, itsenäistyi 1991. Asukkaita on 4,5 miljoonaa, kieli on kroatia. Matkailumaaksi se alkoi kehittyä 2010-luvulta. Edellytykset ovat hyvät: 1800 km rantaviivaa, 600 saarta ja suotuisa ilmasto. Oppaamme kertoi, että turistikautena kaikki tekevät hektisesti ylipitkää työpäivää, mutta syyskuun lopussa rannikko hiljenee. Silloin siirrytään muihin töihin ja opiskeluihin.

Iloisia hetkiä kirkossa ja vuorilla

Pääuskonto on roomalaiskatolisuus. Sunnuntaiaamun kävelyretken teimme läheiseen kirkkoon. Seurakuntalaisten hartaus, kirkkomusiikki ja kirkon kauneus loivat pyhyyden ilmapiirin, vaikka sanoja emme ymmärtäneet. Lähtiessä meihin tarttui rippikoululaisten iloinen hymy, kun energinen pastori ilahdutti heitä pirskottamalla riehakkaan ylenpalttisesti vihkivettä urkuja soittavan nuoren nunnan päälle. Eikä tämäkään voinut olla virnistämättä.

Iloiseksi muistoksi meille jäi vuoristoillanvietto, johon bussi varovasti kiemurrellen meidät vei. Pitkissä pöydissä, ulkona lyhtyjen alla nautimme perinneruokaa ja viiniä. Traditionaalinen peka on avotulella kypsennettyjä lihaa ja juureksia. Paikallinen bändi villiinnytti meidät jopa tanssimaan piirissä ja nauramaan ääneen. Rentouduimme; loma oli tehnyt tehtävänsä!

Kesä oli löytynyt, kiitos Kroatia!

Lähtötunnelmat eivät tuntuneet jäähyväisiltä, sanoimme Näkemiin!

Teksti: Seija Hirvonen

Sivun alkuun